Sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin

”Kulttuurishokki” on kärjistetty termi, jolla tarkoitetaan vieraaseen maahan

ja vieraaseen kulttuuriin sopeutumisen aiheuttamaa stressiä, joka voi

johtua tästä elämänmuutoksesta. Kulttuurista sopeutumista ilmenee aina

kun ihminen vaihtaa paikkaansa tutusta ympäristöstä uuteen (esim. työpaikan

vaihto, siirtyminen opiskelijaelämään, siirtyminen opiskelijaelämästä

työelämään, jne.).

Oman perheen, ystävien, tuttavien ja tutun ympäristön muodostama

turva- ja tukiverkosto jää kotimaahan, ja uusi pitäisi rakentaa uudessa

paikassa. Uudessa kulttuurissa monet asiat saattavat näyttää olevan toisin

kuin omassa. Yksilö voi etenkin alussa kokea, ettei tule ymmärretyksi, eikä

hän itse ymmärrä, miksi asiat eivät suju hänen mielestään oikein.

Vaihtokorkeakoulun opetuskulttuuri on erilainen, ja hallintomalli saattaa

olla hyvinkin byrokraattinen. Kohdemaan (opiskelija-)asuntojen taso ei

välttämättä ole yhtä korkeaa luokkaa kuin Pohjoismaissa. Tässä vain muutamia käytännön asioita, jotka voivat olla erilaisia verrattuna siihen mihin

vaihdossa oleva on tottunut kotimaassaan. Syvempiä eroavaisuuksia löytyy

erilaisissa kommunikointitavoissa, käyttäytymisessä ja tottumuksissa, joiden

taustalla voivat olla kulttuurien väliset erot uskomuksissa, normeissa

ja arvoissa. Näiden jälkimmäisten havainnoiminen, niihin tottuminen ja niiden

oppiminen on huomattavasti vaikeampaa ja aikaa vaativampaa kuin

ensin mainittujen.

On hyvä tietää, että kulttuurinen sopeutuminen on prosessi, jonka

kaikki joutuvat käymään läpi, ja siihen kannattaa siis varautua. Kulttuurisen

sopeutumisen aiheuttaman stressin oireet ja voimakkuus voivat kuitenkin

vaihdella hyvinkin paljon ja niitä voivat esiintyä eri aikoina. Oireita voivat

olla mm. ajoittainen tai jatkuva väsymyksen tunne, halu olla omassa rauhassa, hajamielisyys, erilaiset pelot (huijatuksi tuleminen, sairastuminen),

opiskelumotivaation laskeminen, kohtuuton ärtyminen pienistä vastoinkäymisistä, koti-ikävä, tuttujen asioiden kaipuu, toive olla tekemisissä ”järkevien” ihmisten kanssa, yleinen hylätyksi tulemisen tunne, jne.

Vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen voidaan kuvata ns. viiden vaiheen

kautta:

1. IHASTUS: alkuinnostus; kaikki ihanaa ja kiinnostavaa uudessa paikassa;

ns. turistivaihe, jolloin uusi ympäristö koetaan hyvin myönteisenä.

Etenkin lyhyempiin opiskelijavaihtoihin lähtevät eivät välttämättä etene

vaihtonsa aikana tästä vaiheesta seuraavaan.

2. KRIISI: muutos; monet asiat uudessa kulttuurissa koetaan huonoksi

ja ärsyttäväksi, turhautuminen ja ärtymys sekä väsymys tavallista; ns.

”kulttuurishokin” vaihe.

3. SOPEUTUMINEN: opitaan hyväksymään vieraan kulttuurin erilaisuus

ja lakataan näkemästä asioita mustavalkoisena; ns. ”kulttuurisen kielen”

oppiminen.

4. TAKAISIN NORMAALIIN: itsensä hyväksyminen osaksi uutta ympäristöä

ja sen kulttuurin syvällinen tuntemus; vieraassa ympäristössä on

melkein kuin kotonaan. Tähän vaiheeseen eteneminen voi viedä useamman

vuoden.

5. KOTIINPALUU: ”paluun kulttuurishokki”; vaihdossa ollut ei ole enää aivan

sama kuin ennen matkaa, ja kotiinpaluu vaatii sopeutumista ”vanhaan

ja tuttuun” ympäristöön. Opiskelijavaihdossa olleet saattavat kokea

tämän vaiheen jopa voimakkaammin kuin mahdollisen vaihdossa

kokemansa ”kulttuurishokin”.

Sopeutumista voidaan ajatella myös nk. sopeutumisen ABC-mallin kautta.

Psykologinen sopeutuminen (Affective adaptation) käsittää mm. stressiä    helpottavat hallintakeinot ja asenteet. Sosiokulttuurisella sopeutumisella (Behavioural adaptation) viitataan mm. kulttuurissa selviytymisen kannalta oleellisiin tietoihin ja taitoihin ja niiden hankkimiseen. Tietous (Cognition) prosessista sekä omasta ja toisen taustoista ja mahdollisista eroavaisuuksista niissä ovat myös tärkeitä sopeutumisen kannalta.

Tieto helpottaa sopeutumista uuteen kulttuuriin, mutta se ei poista

kulttuurisen sopeutumisen aiheuttaman stressin mahdollisuutta. Uuteen

kulttuuriin sopeutumisesta aiheutuvaa stressiä voi lievittää eri keinoin:

• Tärkeää tunnistaa sopeutumisprosessi ja sen eri vaiheet; silloin oireisiin

voi varautua ja suhtautua asian vaatimalla tavalla.

• Kotiinpaluu ei välttämättä ole paras vaihtoehto vaikka välillä siltä

saattaisi tuntua; ”luovuttaminen” voi masentaa myöhemmin, eivätkä

kotona asiat välttämättä parane.

• Omaan kuoreensa ei myöskään kannata käpertyä; ei pidä luoda

”suojakuplaa” ympärilleen välttämällä kaikkea paikallista; tämä ei auta

sopeutumisessa.

 

VAAN:

• Vieraan kulttuurin ”kulttuurisen kielen” opettelu ainoa keino;

lähtee tiedostamisesta, että ongelmat johtuvat kulttuurieroista ja siitä

johtuvista kommunikaatio-ongelmista. Tähän auttaa, että pyrkii

tutustumaan paikallisiin ihmisiin sekä muihin vaihto-opiskelijoihin.

• Kannattaa esim. hankkia itselleen jokin harrastus, muodostaa

rutiineja, hemmotella itseään silloin tällöin; ei tule unohtaa jo

saamiaan hyviä kokemuksia ja kontakteja.

• Kontajtien ylläpito kotiin päin ja uusiin tapaamiin ihmisiin, kielen

opiskelu, kohdemaan kulttuurin ja sen erilaisuuden hyväksyminen.

• Tulee muistaa, että aina on paikka tai henkilö, jonka puoleen voi

kääntyä; ei tarvitse yrittää liikaa.

• ”Paluun kulttuurishokin” iskiessä voi tuntua, että on hankala palata

taas arkeen mukavan opiskelijavaihtokauden jälkeen. Tällöin

ehkä helpottaa, kun saa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia niiden

opiskelijoiden kanssa, jotka ovat myös olleet vaihdossa ja näin tietävät,

miltä vaihdosta palanneesta saattaa tuntua.

- - -

LUOTA ITSEESI JA SIIHEN,

ETTÄ PÄRJÄÄT!

”Ympyrä sulkeutuu: Kotiinpaluun jälkeen huokaisee ehkä helpotuksesta

muutaman viikon ajan ja ajattelee, miten ihanaa onkaan taas olla Suomessa

tuttujen ihmisten parissa. Elämä on jälleen vaivatonta ja helppoa.

Voi ottaa lämpimän suihkun milloin tahtoo eikä tarvitse palella sisätiloissa.

On jälleen vain yksi tavallinen suomalainen muiden suomalaisten

joukossa, ilman että kukaan kiinnittää mitään erikoista huomiota. Jonkin

ajan kuluttua, kun elämä on asettunut entisiin uomiinsa, saattaa huomata

itsessään oudon kaipuun, kaipuuta uuteen seikkailuun ja janoa uusiin

haasteisiin. Löytää itsensä lukemasta jälleen matkakirjoja ja esitteitä ja

pohtimasta, milloin olisi sopiva ajankohta lähteä uudelleen maailmalle –

joko samaan maahan tai uuteen tuntemattomaan kulttuuriin. Toisessa

kulttuurissa kohdatut hankaluudet ovat kutistuneet pieniksi ja merkityksettömiksi, ja mieleen on jääneet vain hyvät muistot. Lykkyä tykö: Jos on päässyt näin pitkälle, seuraava kohtaaminen vieraan kulttuurin kanssa

sujuu jo ensimmäistä helpommin.”

(Minna Aro: ”Opiskelijana vieraassa kulttuurissa”, Helsinki: Opetushallitus, 1998)

(Lisää tietoa aiheesta ks. mm. Lähteet ja linkit –osio.)Kontaktien ylläpito kotiin päin sekä uusiin tapaamiin ihmisiin, kielen

Seuraava teksti on Metropolia AMK:n julkaisusta "Vaihtoon lähtevän opas 2011-12, s. 23):

Sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin