”Kulttuurishokki” on kärjistetty termi, jolla tarkoitetaan vieraaseen maahan
ja vieraaseen kulttuuriin sopeutumisen aiheuttamaa stressiä, joka voi
johtua tästä elämänmuutoksesta. Kulttuurista sopeutumista ilmenee aina
kun ihminen vaihtaa paikkaansa tutusta ympäristöstä uuteen (esim. työpaikan
vaihto, siirtyminen opiskelijaelämään, siirtyminen opiskelijaelämästä
työelämään, jne.).
Oman perheen, ystävien, tuttavien ja tutun ympäristön muodostama
turva- ja tukiverkosto jää kotimaahan, ja uusi pitäisi rakentaa uudessa
paikassa. Uudessa kulttuurissa monet asiat saattavat näyttää olevan toisin
kuin omassa. Yksilö voi etenkin alussa kokea, ettei tule ymmärretyksi, eikä
hän itse ymmärrä, miksi asiat eivät suju hänen mielestään oikein.
Vaihtokorkeakoulun opetuskulttuuri on erilainen, ja hallintomalli saattaa
olla hyvinkin byrokraattinen. Kohdemaan (opiskelija-)asuntojen taso ei
välttämättä ole yhtä korkeaa luokkaa kuin Pohjoismaissa. Tässä vain muutamia käytännön asioita, jotka voivat olla erilaisia verrattuna siihen mihin
vaihdossa oleva on tottunut kotimaassaan. Syvempiä eroavaisuuksia löytyy
erilaisissa kommunikointitavoissa, käyttäytymisessä ja tottumuksissa, joiden
taustalla voivat olla kulttuurien väliset erot uskomuksissa, normeissa
ja arvoissa. Näiden jälkimmäisten havainnoiminen, niihin tottuminen ja niiden
oppiminen on huomattavasti vaikeampaa ja aikaa vaativampaa kuin
ensin mainittujen.
On hyvä tietää, että kulttuurinen sopeutuminen on prosessi, jonka
kaikki joutuvat käymään läpi, ja siihen kannattaa siis varautua. Kulttuurisen
sopeutumisen aiheuttaman stressin oireet ja voimakkuus voivat kuitenkin
vaihdella hyvinkin paljon ja niitä voivat esiintyä eri aikoina. Oireita voivat
olla mm. ajoittainen tai jatkuva väsymyksen tunne, halu olla omassa rauhassa, hajamielisyys, erilaiset pelot (huijatuksi tuleminen, sairastuminen),
opiskelumotivaation laskeminen, kohtuuton ärtyminen pienistä vastoinkäymisistä, koti-ikävä, tuttujen asioiden kaipuu, toive olla tekemisissä ”järkevien” ihmisten kanssa, yleinen hylätyksi tulemisen tunne, jne.
Vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen voidaan kuvata ns. viiden vaiheen
kautta:
1. IHASTUS: alkuinnostus; kaikki ihanaa ja kiinnostavaa uudessa paikassa;
ns. turistivaihe, jolloin uusi ympäristö koetaan hyvin myönteisenä.
Etenkin lyhyempiin opiskelijavaihtoihin lähtevät eivät välttämättä etene
vaihtonsa aikana tästä vaiheesta seuraavaan.
2. KRIISI: muutos; monet asiat uudessa kulttuurissa koetaan huonoksi
ja ärsyttäväksi, turhautuminen ja ärtymys sekä väsymys tavallista; ns.
”kulttuurishokin” vaihe.
3. SOPEUTUMINEN: opitaan hyväksymään vieraan kulttuurin erilaisuus
ja lakataan näkemästä asioita mustavalkoisena; ns. ”kulttuurisen kielen”
oppiminen.
4. TAKAISIN NORMAALIIN: itsensä hyväksyminen osaksi uutta ympäristöä
ja sen kulttuurin syvällinen tuntemus; vieraassa ympäristössä on
melkein kuin kotonaan. Tähän vaiheeseen eteneminen voi viedä useamman
vuoden.
5. KOTIINPALUU: ”paluun kulttuurishokki”; vaihdossa ollut ei ole enää aivan
sama kuin ennen matkaa, ja kotiinpaluu vaatii sopeutumista ”vanhaan
ja tuttuun” ympäristöön. Opiskelijavaihdossa olleet saattavat kokea
tämän vaiheen jopa voimakkaammin kuin mahdollisen vaihdossa
kokemansa ”kulttuurishokin”.
Sopeutumista voidaan ajatella myös nk. sopeutumisen ABC-mallin kautta.
Psykologinen sopeutuminen (Affective adaptation) käsittää mm. stressiä helpottavat hallintakeinot ja asenteet. Sosiokulttuurisella sopeutumisella (Behavioural adaptation) viitataan mm. kulttuurissa selviytymisen kannalta oleellisiin tietoihin ja taitoihin ja niiden hankkimiseen. Tietous (Cognition) prosessista sekä omasta ja toisen taustoista ja mahdollisista eroavaisuuksista niissä ovat myös tärkeitä sopeutumisen kannalta.
Tieto helpottaa sopeutumista uuteen kulttuuriin, mutta se ei poista
kulttuurisen sopeutumisen aiheuttaman stressin mahdollisuutta. Uuteen
kulttuuriin sopeutumisesta aiheutuvaa stressiä voi lievittää eri keinoin:
• Tärkeää tunnistaa sopeutumisprosessi ja sen eri vaiheet; silloin oireisiin
voi varautua ja suhtautua asian vaatimalla tavalla.
• Kotiinpaluu ei välttämättä ole paras vaihtoehto vaikka välillä siltä
saattaisi tuntua; ”luovuttaminen” voi masentaa myöhemmin, eivätkä
kotona asiat välttämättä parane.
• Omaan kuoreensa ei myöskään kannata käpertyä; ei pidä luoda
”suojakuplaa” ympärilleen välttämällä kaikkea paikallista; tämä ei auta
sopeutumisessa.
VAAN:
• Vieraan kulttuurin ”kulttuurisen kielen” opettelu ainoa keino;
lähtee tiedostamisesta, että ongelmat johtuvat kulttuurieroista ja siitä
johtuvista kommunikaatio-ongelmista. Tähän auttaa, että pyrkii
tutustumaan paikallisiin ihmisiin sekä muihin vaihto-opiskelijoihin.
• Kannattaa esim. hankkia itselleen jokin harrastus, muodostaa
rutiineja, hemmotella itseään silloin tällöin; ei tule unohtaa jo
saamiaan hyviä kokemuksia ja kontakteja.
• Kontajtien ylläpito kotiin päin ja uusiin tapaamiin ihmisiin, kielen
opiskelu, kohdemaan kulttuurin ja sen erilaisuuden hyväksyminen.• Tulee muistaa, että aina on paikka tai henkilö, jonka puoleen voi
kääntyä; ei tarvitse yrittää liikaa.
• ”Paluun kulttuurishokin” iskiessä voi tuntua, että on hankala palata
taas arkeen mukavan opiskelijavaihtokauden jälkeen. Tällöin
ehkä helpottaa, kun saa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia niiden
opiskelijoiden kanssa, jotka ovat myös olleet vaihdossa ja näin tietävät,
miltä vaihdosta palanneesta saattaa tuntua.
- - -
LUOTA ITSEESI JA SIIHEN,
LUOTA ITSEESI JA SIIHEN,
ETTÄ PÄRJÄÄT!
”Ympyrä sulkeutuu: Kotiinpaluun jälkeen huokaisee ehkä helpotuksesta
muutaman viikon ajan ja ajattelee, miten ihanaa onkaan taas olla Suomessa
tuttujen ihmisten parissa. Elämä on jälleen vaivatonta ja helppoa.
Voi ottaa lämpimän suihkun milloin tahtoo eikä tarvitse palella sisätiloissa.
On jälleen vain yksi tavallinen suomalainen muiden suomalaisten
joukossa, ilman että kukaan kiinnittää mitään erikoista huomiota. Jonkin
ajan kuluttua, kun elämä on asettunut entisiin uomiinsa, saattaa huomata
itsessään oudon kaipuun, kaipuuta uuteen seikkailuun ja janoa uusiin
haasteisiin. Löytää itsensä lukemasta jälleen matkakirjoja ja esitteitä ja
pohtimasta, milloin olisi sopiva ajankohta lähteä uudelleen maailmalle –
joko samaan maahan tai uuteen tuntemattomaan kulttuuriin. Toisessa
kulttuurissa kohdatut hankaluudet ovat kutistuneet pieniksi ja merkityksettömiksi, ja mieleen on jääneet vain hyvät muistot. Lykkyä tykö: Jos on päässyt näin pitkälle, seuraava kohtaaminen vieraan kulttuurin kanssa
sujuu jo ensimmäistä helpommin.”
(Minna Aro: ”Opiskelijana vieraassa kulttuurissa”, Helsinki: Opetushallitus, 1998)
(Lisää tietoa aiheesta ks. mm. Lähteet ja linkit –osio.)Kontaktien ylläpito kotiin päin sekä uusiin tapaamiin ihmisiin, kielen Seuraava teksti on Metropolia AMK:n julkaisusta "Vaihtoon lähtevän opas 2011-12, s. 23):
Sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin
